Särö.png 

Luulin tuntevani kohtuullisen kattavasti kotimaiset kirjallisuus- ja kulttuurilehdet. Enpäs sittenkään. Hipelöitsin äskettäin kirjakaupassa Säröä, porvoolaista kulttuurilehteä josta minulla oli ennen vain hajahavaintoja. Innostuin ja tilasin saman ja tien. Vakuuttavan oloinen. Ulkoasu on näyttävä ja sisältö journalistisesti tasokasta. Pienessä maassa alueelliset kulttuurijulkaisut ovat usein pulassa. Oman seudun tekijöistä pitäisi kirjoittaa, mutta nurkkakuntaisuus uhkaa jos rajoitutaan vain niihin. Särö selviytyy tästä, muustakin puhutaan kuin vain porvoolaisista. Toisaalta Porvoossa ja itäisellä Uudellamaalla asuu niin paljon kulttuurityöläisiä, että aiheita tuskin tarvitsee päkistäen vääntää.

Uusimassa Särössä on juttu mm. edesmenneestä kirjailijasta Jussi Kylätaskusta. Kylätasku asui Porvoossa mutta oli syntyisin Tampereelta. Muinoinen äidinkielenopettajani Jorma Kannila, itsekin kirjailija ja tuolloin Kirjailijaliiton puheenjohtaja, saattoi Kylätaskun tietoisuuteeni. Ei varmaankaan vähiten siksi, että Kylätasku oli käynyt samaa koulua. Kannilan oppi tosin ei mennyt perille; en ole yhtään Kylätaskun kirjaa vieläkään lukenut.

Mutta nyt ehkä luen. Juuri äsken Hakaniementorin laidalta aktikvariaatista mukaan tarttui Kylätaskun romaani Akuaba - Tunnustuskirja. Kaikkea ei ehdi lukea, pitää valita hotkaistako tämä vai jokin muu. Noin keskimäärin kirjailijoiden parasta tuotosta ovat heidän runokirjansa, Kylätaskukin pullautti kolme kokoelmaa. Viisaita neuvoja? Anyone?