Kirjaamo

Asun keskellä kaupunkia, joten käytän vain harvoin metroa ja junaa. Tänään kuitenkin kiirehdin tolkuttoman aikaisin (ennen klo kahdeksaa!) Amnestyn toimistolle palaveeraamaan. Metrossa Kaisaniemestä Kamppiin huomasin oman nimeni seinällä keltaisen julisteen alareunassa.

Mitäs tämä on?

Sitten muistin, että lähetin keväällä jokusen runon HKL:n Runoja raiteilla -kampanjaan. Pyysivät kaupunki- ja matka-aiheisia tekstejä. Ilmeisesti minut valittiin mukaan. Toinen nyt kiskoilla keikkuva runo on Vuosikirjasta ja toinen on uusi, vain tätä varten väännetty:

Nousee kaupunki aamuun, heräävät
hermoradat
ja varikolla mahtavien autojen rivi,
eteenpäin, synapsista synapsiin
kolkkaa kiskoille päivän
ensimmäinen vaunu
asemalta asemalle
kilpaa auringon kanssa
ja suonissa kohisee kuin
lentäisi Tapanilasta Töölööseen ja
takaisin, sinnekin
kohti Helsingin sydäntä.

 
Aalto särkyy torin laitaan, kulmikkaaseen kiveen
kärsivälliseen muuriin
sataman odottavaan syliin.
Kaikki uskovat peruskallioon
mutta kaupungin alla on vettä
pinkeä pinta, meri,
liikkumaton vesi johon kaikki nojaa.

Aalto särkyy torin laitaan, lokki tietää
huutaa.