Helsingin Sanomat - Mielipide - 3.12.1999.
Ihailevaan sävyyn kirjoitettu juttu (HS 18. 11.) Asla Fulbright -vaihto-ohjelmasta antaa kuvan, että yhdysvaltalaisiin yliopistoihin suomalaisia eri tiede- ja kulttuurialojen edustajia rahdanneella vaihto-ohjelmalla olisi ollut erittäin positiivinen vaikutus suomalaiseen tiede- ja kulttuurimaailmaan. Asia ei ole näin, vaan etenkin humanistisilla ja yhteiskuntatieteellisillä aloilla lähes päinvastoin. Aina 1950-luvulle saakka suomalaisilla oli vankat ja historiallisesti syvälle juurtuneet vuorovaikutussuhteet Keski-Euroopan yliopistoihin ja suomalainen tiede ja koko kulttuuri olivat luonteva osa eurooppalaista sivistystä. Sitten tapahtui jotain kummallista; Asla Fulbrightin ja muiden vaihto-ohjelmien turvin yhtäkkiä kokonaisia tutkijasukupolvia lähetettiin lähes vain ja yksinomaan yhdysvaltalaisiin yliopistoihin vaikutteita saamaan.
Näin olemme eläneet aina EU-jäsenyyteen saakka ja tuloksena koko tiedemaailma on Suomessa erittäin angloamerikkalaisesti suuntautunutta, mikä on samalla vaikuttanut hyvin yksipuolistavasti koko suomalaiseen elämänmuotoon ja kulttuuriin. Suomesta löytyy jopa humanistisilta aloilta tutkijoita, jotka eivät lue muuta kuin englanninkielisiä julkaisuja, usein jopa vain yhdysvaltalaisia.
Myös sisällöllisesti yhdysvaltalainen tutkimus ihmistieteissä on ollut perin heppoista. Yhdysvaltojen hampurilaisyliopistojen tuliaisina Suomessakin psykologia tieteenalana näivettyi pitkäksi aikaa yksinkertaiseksi behaviorismiksi, perinteinen teoreettinen valtio-oppi muuttui vulgaariempiristiseksi politologiaksi ja filosofia degeneroitui usein pelkäksi formaaliksi logiikaksi.
Edeltävien sukupolvien syvähenkisyydestä, laaja-alaisuudesta ja etenkin kielitaidosta on taannuttu pahasti. Tätä tiedemaailman valitettavaa yksipuolistumista vakavampaa on angloamerikkalaisten vaikutteiden laajuus koko suomalaisessa kulttuurissa, mitä ilmentää hyvin puhekielen englannistuminen.
”Pitkässä juoksussa” ja muut vastaavat anglismit ovat arkipäiväistyneet ja kuuleepa usein kahvipöytäkeskustelussakin suurin piirtein -sanojen tilalla käytettävän ”tyylikkäästi” sanaa about. Onhan se niin cool ja in.
Hyvän esimerkin angloamerikkalaisen vyörytyksen totaalisuudesta tarjoaa viime vuosikymmenten käännöskirjallisuus. Valtaosa käännetystä kirjallisuudesta on jo vuosia tullut englanninkielisistä maista.
Belgialainen Hugo Claus sai kirjoittaa vuosia ja olla Keski-Euroopassa suuressa suosiossa ilman että kukaan suomalainen tiesi hänestä mitään. Tänä aikana kyllä ehdittiin julkaista suomeksi lukematon määrä sidneysheldoneita, ernesthemingwayta ja muuta hömppää.
Niin, mitä siis olemme Asla Fulbrightilta saaneet? Teknistä tietämystä ehkä, vaikka Yhdysvallat on kyllä Eurooppaan verrattuna esimerkiksi kännyköiden kehitysmaa. Mutta samalla eurooppalainen sivistys ja etenkin kulttuurinen monimuotoisuus on pahasti uhattuna; ruokakulttuuri on taantumassa MacDonaldsiksi, lastenkulttuuri Disneyksi ja musiikkikulttuuri kolmen soinnun populaarirenkutuksiksi.
Ja mikä pahinta, Euroopan rikas monikielisyys on muuttumassa englannin ylivallaksi. Emme siis saaneet Asla-Fulbrightilta sivistystä, kuten HS oli juttunsa otsikoinut, päinvastoin.
Jarkko Tontti