TÄMÄNVUOTISTEN Helsingin kirjamessujen maateema on Britannia. British Councilin Arts Managerin Kirsi Korhosen mukaan ”halusimme tarjota suomalaisille läpileikkauksen brittiläisestä nykykirjallisuudesta.”
Hämmentävää.
Olen varsin vakuuttunut, että brittikirjallisuus ei Suomessa kaipaa erityistä esiin nostamista. Myyntitilastojen mukaan englanninkielisistä maista peräisin olevat kirjat ovat nimittäin lähes ainoita ei-suomalaisia kirjoja joita tässä maassa luetaan, muutaman ruotsalaisdekkaristin lisäksi. Muista kuin englanninkielisistä maista tulevia kirjoja kustantajat julkaisevat lähinnä säälistä. Ei voi mitään, kulttuurisesti Suomi on Yhdysvaltojen 51. osavaltio ja Brittiläisen kansainyhteisön vapaaehtoinen ulkojäsen.
Koska sinä, rakas lukijani, viimeksi luit ulkomaalaisen kirjan, joka ei olisi ollut englanninkielinen tai englannista käännetty? Arvaukseni on, että monen on hyvin vaikea vastata tähän kysymykseen.
Itse olen aikaa sitten lopettanut englannista käännettyjen kirjojen lukemisen. Ei siksi, etteikö esimerkiksi Britanniassa, Yhdysvalloissa ja Australiassa kirjoitettaisi mainioita kauno- ja tietokirjoja. Vaan siksi, että mainioita kauno- ja tietokirjoja kirjoitetaan monessa muussakin maassa.
Shakespeare on erinomainen näytelmäkirjailija mutta kukaan, siis ei kukaan kirjailija ole niin ylivoimainen muihin verrattuna, että ansaitsisi Shakespearen saavuttaman aseman maailmankirjallisuudessa. Tulen surulliseksi aina kun ajattelin kaikkia niitä näytelmiä, jotka jäävät esittämättä, koska Shakespeare kuuluu pakolliseen repertuaariin vuodesta toiseen useimmissa maailman teattereissa.
Tärkeämpää kuin se mitä sanotaan, on se mitä jätetään sanomatta. Tärkeämpää kuin se mitä luetaan, on se mitä jätetään lukematta. Jään varmasti paitsi monesta upeasta lukukokemuksesta kun en enää lue englanninkielisen maailman kirjoja. Mutta arvelen silti saavuttaneeni jotain tärkeämpää. Me kaikki olemme saaneet ja saamme koko ajan angloamerikkalaisen kulttuurin tuotoksia isolla voimalla korviemme väliin. Siltä ei voi välttyä ja usein ne ovat aivan erinomaisen mielenkiintoisia, viihdyttäviä ja ajatuksia herättäviä. Mutta jos sen lisäksi näkee hieman vaivaa ja tutustuu edes piskuiseen osaan ihmiskunnan ei-englanninkielisen enemmistön kirjallisista ja kulttuurista tuotoksista, horisontit avautuvat tyystin toisin.
Arts Manager Kirsi Korhonen kertoo etsivänsä mahdollisuuksia kulttuuriselle vuoropuhelulle akselilla Suomi-Britannia. Hienoa. Miten olisi jos Britanniassa järjestettäisiin suomalaisen kirjallisuuden esittelytilaisuus samalla volyymilla kuin nyt markkinoidaan brittikirjoja? Tai minkä tahansa maan kirjallisuuden esittely. Toivottomalta tuntuu. Yhdysvalloissa ja Britanniassa ilmestyy ulkomaista käännöskirjallisuutta häviävän vähän mihin tahansa eurooppalaiseen maahan verrattuna.
Jarkko Tontti