Sunnuntai-ilta. Tyhjää on, syksyä ja eilisen muistelua. Pippaloin lauantaina ihmisten kanssa joita kiinnostivat asiat, jotka minua kiinnostavat koko ajan vähemmän. Kuten syksyn kunnallisvaalit. Kirjaamoakin pyydettiin joku viikko sitten ehdokkaaksi, mutta sanoin jälleen kerran kiitos ei.
Huomenna suuntaan yöjunalla Moskovaan, sieltä Mariin suomalais-ugrilaiseen kirjailijakongressiin. Mitähän siellä, jännittää.
Sekavaa takaumatekniikkaa: Torstaina kävin vieraissa, vieraan kustantamon – Gummeruksen – bileissä. Miksikö? No siksi, että Kirjaamo ja A.A. toimitsivat sinne kohta pullahtavan kirjan. Bileissä oli sellaista kuin kirjallisissa pippaloissa on, ihmiset puhuvat ihmisistä, lähinnä itsestään.
Miksei Kirjaamo ole vielä pohtinut, kuka on Pauli Kohelo? Tai peräti ilmoittanut. Siinä Kirjaamo olisi askelen muita edellä.
??? Puuh, viikon matkan jälkeen koneen ääreen. Johtuneeko matkaväsymyksestä kun en tajua mihin edellinen kommnetti liittyy. Toisaalta. Mentaalitapaukset ja surulliset nimimerkeillä laukojat ovat saaneet verkosta paikan purkaa turhautumisiaan. Se heille suotakoon…
PK on Siltaloiden tuleva nimimerkkiromaani, jonka kirjoittajan tapasimme matkalla Joshkar-Ola–Moskova. Siinä se logiikka,
tjt
Jaa joo, alan vihdoin päästä kärryille. Pikkulinnut lauloivat, että Siltalan “esikoiskirjailija” Pauli Kohelo – ristijärveläinen metsuri – on Kari Hotakainen.
Ihan ok julkisuustemppu, ei siinä mitään. Ja terkut Paul Coelholle.