Tämän vuoden Finlandia-palkintojen saajissa oli kaksi runoilijaa. Siis vaikka runoteokset pudotettiin kauan sitten, vuonna 1993, pois kilpailusta. Se johtui tietysti siitä, että runokirjat olisivat voittaneet kisan joka vuosi. Mutta runoutta ei noin vain nujerreta, vuoden 2016 finlandistit Juuli Niemi ja Jukka Viikilä aloittivat runoilijoina ja ovat yhä, prosaisteinakin, runoilijoita. Näin, hyvin.
Sen kunniaksi laitan, puolen vuoden tauon jälkeen, myös tänne blogiin tuoreen runon, proosarunon tarkemmin sanottuna. Work in Progress. Kommentit ja parannusehdotukset tervetulleita.
Tämä menee hyvin, kuin olisi taas oikeissa töissä, ryhdikkäästi istumassa täyspuisen työpöydän ääressä. Selän takana riippuisi ajatuksia herättävää jälkimodernia taidetta, vasemmalla seinän kokoinen ikkuna, josta näkyisi suurkaupungin humalluttava siluetti, penismäiset talot törröttäisivät kohti pilviä ja alhaalla ihmiset olisivat pistemäisiä ja hiljakseen liikkuvia. Niin tämän pitäisi mennä, että aina olisi kaikkea korkeammalla, tähyilisi vain, olisi puolueeton ja riippumaton kuin radaltaan eksynyt, keskusvalvomon unohtama satelliitti. Tallentelisi kenenkään huomaamatta viestivirtaa, lähettäisi lyhyitä sanomia eri kanaville, avoimiin ja suljettuihin keskusteluryhmiin, yksityisiäkin viestejä lähettelisi ja aivan sattumanvaraisille ihmisille, niille pienille pisteille, ja painottaisi tärkeitä asioita, vapautta, veljeyttä ja tasa-arvoa, sisaruutta unohtamatta, se olisi hyvin, silloin olisi taas oikeissa töissä.
No comment yet, add your voice below!