Tammipäiväkirja IV

Senaatintorin laidan Sofiankadulle ilmestyi äsken MUJIn pop up -kauppa. Sisääntuloaulan seinällä oli iso esittelytaulu: ”MUJI syntyi Japanissa vuonna 1980 vastaiskuna kulutusyhteiskunnalle sekä brändi- ja suunnittelijalähtöiselle muodille.”

Kaupattavat tavarat ovat lähinnä kodin pienesineistöä, säilytyslaatikoita ja sellaisia. Tyylikkäitä ja laadukkaita. Esillepano on kolkohko, tavarat on levitelty pöydille ja metallisille varastohyllyille.

MUJI

Tämähän on nerokasta. Brändi, jonka sisältö on brändien vastustaminen. Ja MUJI on poikkeuksellisen menestyksekäs brändi: ”Tällä hetkellä Japanissa on yli 400 MUJI-myymälää. Euroopassa on 54 liikettä.”

Kun katsoo tarkemmin, huomaa, että MUJIn varastohyllyt eivät olekaan varastohyllyjä. Ne ovat sellaisiksi aivan liian hyvän näköisiä. Ne ovat tyylikkäitä varastohyllyhenkisiä trendihyllyjä.

MUJIn brändi on samaa sukua kuin taiteilija Jani Leinosen brändi. Leinonen tunnetaan myös brändien kritiikistä muun muassa Kiasmassa näyttävästi esillä olleella Tottelemattomuuskoulu-teoksellaan: ”Leinonen on käyttänyt erilaisia brändihahmoja useissa teoksissaan ja on näin kiinnittänyt huomiomme ylikansallisten yhtiöiden toimintamekanismeihin ja tuotantoprosesseihin, sekä mainonnan strategioihin.”

Kuvataidemaailman kovassa kilpailussa Leinonen menestynyt hyvin. Hänen selkeästi erottuva ja julkisuushakuinen brändinsä on ollut tämän menestyksen edellytys.

 

 

0 Responses to “Tammipäiväkirja IV”


  • No Comments

Leave a Reply