Ke 30 Tam 2008
Eilen tiistaiaamuna Otava tarjoili medialle brunssia ja kirjailijoita. Minäkin käväisin lavalla pönöttämässä Sannan, Riston, Sailan, Vesan ja Juulin kanssa.
Paikalla oli monia jotka näyttivät hyvin onnellisilta kun heitä kutsuttiin ’kirjailijoiksi’, kuten ’kirjailija’ Paavo Lipponen. Noh, jostainhan se raha on revittävä kustantajankin.
Tilaisuuden jälkeen simuloimme runoilijuutta siemailemalla kuoharia baarissa ja toisessakin. Kappelin blinit olivat erinomaisia, muistaakseni. Houkuttelin paikalle myös Pääskys-Markun, joka on viimeistelemässä syksyn romaania. Odotan isosti.
Tiettyä kivistystä päässä, mutta ei mahdottomasti. Kiltisti kymmeneksi kotiin.
30. tammikuuta 2008 kello 16.42
Piditkö sinä, Jarkko, Pääskys-Markun Vihan päivästä?
Voisin kommentoida sitäkin, miten se oli mielestäni kirjoitettu mutta tyydyn nyt kysymään sen aiheesta. Sehän oli suoraan tosielämästä.
Oletteko te kirjailijat keskustelleet sen eettistä puolta, miten oikeasti tapahtuneesta saa kirjoittaa? Pahoittelen jos olet tämän jossain aiemmassa kirjoituksessasi jo pohtinut, kiinnostaa kuitenkin mielipiteesi asiasta. Olet kirjoittanut sen verran vakuuttavaa pohdintaa ja vallan mainion romaaninkin, että käsityksesi olisi mukava lukea.
30. tammikuuta 2008 kello 19.53
Pidin paljon Vihan päivästä, ei mitään liikaa, ei mitään liian vähän.
En oikein osaa ottaa moralisoiden kantaa kirjallisuus ja todellisuus -problematiikkaan. Kirjallisuus on fiktiota, valehtelemista määritelmän mukaan. Vaikka yhteyksiä ns. tosimaailmaan aina on, niin nämä kytkökset eivät ainakaan minun tuumailuissani keskeisesti vaikuta teoksen arviointiin.
31. tammikuuta 2008 kello 19.35
Älä sitten moralisoi
Jos itse olisin tai minun omaiseni olisi syyllistynyt ikävään tekoon tai ollut sellaisen uhrina tms., luulen, että minusta tuntuisi pahalta, jos niistä tapahtumista kirjoitettaisiin kirja (tai elokuva jne.). Varmasti jotkut omaiset antaisivat luvankin sellaiseen tai jopa pitäisivät julkisuudesta, se on nykyaikana selvää. Kuitenkin kun kirjoitetaan tapauksista, jotka on käsitelty julkisuudessa eli joista kaikki tietävät, ei voi välttyä siltä, että sellaista kirjaa pidetään enemmän dokumenttina kuin tavallista romaania. Kun on osia suoraan todellisuudesta, ne loputkin osat tulkitaan totuuksiksi. Ja siinä minusta astuu se tosielämän henkilöiden kunnioittaminen. Niistä tavanomaisista yhteyksistä tosimaailmaanhan me emme tiedä.
Kiitokset kuitenkin vastauksesta!