Juhlien etkot ovat yleensä hauskempia kuin jatkot. Tänä vappuna sen jo ymmärsin ja päädyin kotiin nukkumaan ennätysaikaisin. Alkuillasta oli kyllä hauskaa. Muutenkin fiksujen ihmisten puheet olivat vielä vähän hauskempia kuin yleensä – tai ainakin kuulostivat siltä kohisevissa korvissani.
Vapunpäivänä, siis tänään, en innostunut juhlimaan. Vappu on työn juhla ja olin päättänyt huhkia tänä iltana tosissani. Veroehdotus on nimensä mukaisesti vain ehdotus. Sen viilaaminen on kovinta työtä mihin kirjailija vuodessa joutuu. Taskulaskimen ja kuittinivaskan kanssa pläräämiseen vierähti tovi ja toinenkin. Tulonhankkimiskulujen keksiminen on luovuuden korkein aste. Onneksi apuakin on tarjolla; kiitos Kirjailijaliiton verovinkkien tajusin lisätä kuluiksi myös tämän blogin ylläpitokustannukset.
2 Comments
Hyvää vapunjatkoa Jarkko, vierailinkin jo näillä sivuillasi nimimerkillä kun mulla on tässä meneillään sen tuumaaminen, avaisko sittenki oman blogin ja tutkailen siksi kirjallisuussivustoja; pointtisi verotusvähennettävyydestä painaa tuumausvaakaa plussan puolelle.
Täällä vietetty vappua perunamaan parissa ja tuo hitonmoinen veripaperiurakka (siis herttinen, piti kirjottaa veropaperi-, tuo kirjauslapsus tuli vissiin syvällä rintaäänellä) vielä edessä, viime vuonna aivan asialliset eikä yhtään tekaistut tulonhankkimiskulut ja varsinkin niiden kohdistuminen tuloihin piti suorastaan kafkalaisesti selvittää 3 kertaa (!) sekä puhelimitse että kirjallisesti, mutta kannatti se sitten, palautuksen määrä nousi, eräänlaista urakkapalkkaa sekin.
Helena! Muuta ihmeessä Blogislaviaan ja kirjoita sinne samaa tiukkaa tavaraa kuin radiokolumneihin (ja rustaa jokin arkisto-osio jonne laitat vanhat tekstimuodossa).
Menestys veroarpajaisissa riippuu kuulemma paljon asuinpaikasta. Verovirkailijolla on hämmentäviä käsityksiä taiteilijuudesta eri puolilla tätä maata; ja kovin vaihtelevia kunnasta toiseen.