Löysin sisäisen suomenruåtsalaiseni. Surtuani aikani ruotsintaitoni nuhjuuntumista päätin tehdä asialle jotain. Otin tuttavan antamasta neuvosta vaarin (Jag tog en farfar från rådet): Parillakympillä pari kuukautta Höblää. Jättekivasti on mennyt, kielitaidosta olen pyyhkinyt pölyt sun muut karstat, ainakin passiivisesta. Lehti on sisällöllisesti kovempi kuin odotin. Hämmentävän isosti on runous esillä Hoobeeällässä. Ja tabloidkoko on kiva varsinkin spårassa lukiessa. Toki vähän nurkkakuntaisuuttakin eli kielivähemmistön asian yksioikoista ajamista löytyy; ja painotukset tunnetusti politiikan oikealla laidalla. Mutta ei onneksi liikaa. Saapi nähdä jatkanko tilausta, ehkäpä hyvinkin.
Ruotsin kieli on oikeestaan ihan jees, niin kuin kaikki kielet jotka osaa.
Ruotsin kieli ei siis ole ollut kovin tarpeellinen tai välttämätön, joten taito on päässyt ruostumaan ja taito pitää palauttaa lukemalla Höblää?
Veikkaanpa että tuo Höblän “kielivähemmistön asian yksioikoinen ajaminen” tarkoittaa pakkoruotsin ajamista. En ymmärrä, miten kielivähemmistömme voi ajatella, että on heidän asiansa, mitä kieliä maan kielienemmistö opettelee. Kielivähemmistön asia on se, mitä kieliä kielivähemmistö itse opettelee.
Minä ainakin soisin kielivähemmistölemme vapauden valita. Tosin hyvää työpaikkaa on melko mahdotonta saada Suomessa, jos ei osaa puhua ja kirjoittaa hyvin suomea.
Itse olisin opetellut koulussa ruotsin tilalla mieluummin ranskaa, joka on maailman toiseksi opetetuin kieli ja EU:n tekemän selvityksen mukaan toiseksi hyödyllisin kieli EU-maissa englannin jälkeen.
Hmm. En ole ihan noin vimmainen ruotsin opiskelun vastustaja. Koko kulttuurin läpäisevä pakkoenglanti on paljon, paljon pahempi ongelma Suomessa kuin pakkoruotsi.
Ei niin, etteivätkö koululaispolot Suomessa joudu opiskelemaan hyvin runsaasti kieliä muihin maihin verrattuna, ruotsiakin,vaikka ei juuri kiinnostaisi. Yksi ratkaisu voisi olla englannin tuntimäärän vähentäminen; sen kielen kun oppii pakosti muutenkin koska sitä tulee joka tuutista.
Joka tapauksessa oman äidinkielen oppiminen on kaikkein tärkein taito mitä koulussa voi yleensä oppia.
Jarkko Says: “Koko kulttuurin läpäisevä pakkoenglanti on paljon, paljon pahempi ongelma Suomessa kuin pakkoruotsi.”
Hyvä että sentään myönnät, että pakollinen ruotsikin on ongelma. Koko kulttuurin läpäisevään englantiin ei voi tietenkään lääke olla englannin osaamisen alasajo vaan suomen kielen osaamisen ja arvostuksen nostaminen.
Toinen lääke koko kulttuurin läpäisevälle englannille on ruotsin muuttaminen valinnaiseksi kieleksi, koska tällöin muiden kielten kuin englannin ja ruotsin osaajat maassamme lisääntyvät, jolloin muiden kielten arvostuskin lisääntyy.
PS. Suomen kouluissa ei ole pakkoenglantia, vaan englanti, kuten kaikki muutkin kielet ruotsia lukuun ottamatta, ovat keskenään valinnaisia kieliä (tästä tulee myös sana “pakkoruotsi”).
Jotain kovin surullista on tuossa ruotsin kielen opiskelun vastaisessa kampanjoinnissa. Tuntuu lähinnä oirehtimiselta, traumojen purulta ja ties miltä itse asiaan liittymättömältä.
Niin, olisikohan kysymys jonkinlaisesta “pikkuveli-syndroomasta”? Samaa ilmenee myös Norjan puolella, missä ruotsia puhuviin suhtaudutaan nihkeästi, englannin kielen sitten kelvatessa paremmin. Minuakin surettaa se että ihmisten välisen kommunikoinnin esteeksi nostettaisiin kieli.