Marin lippu.png

Lopen uupuneena takaisin Snellmaninkadulle palaa Kirjaamon Venäjän-retkikunta. Muutaman päivän kirjastelijakongressi Marin pääkaupungissa Joškar-Olassa ei sinänsä vienyt voimia. Sen sijaan junamatkailu sinne ja takaisin oli, noh, haastavaa. Paluumatkalla samassa hytissä meitsin ja Jounin kanssa istui ohjusinsinööri Sergei, täysputinisti. Mies oli aluksi ihan jeppis, mutta juotuaan pari pulloa vodkaa kävi örkkimäiseksi. Aamulla huomasin ajattelevani myönteisemmin kuin koskaan Suomen liittymisestä Natoon.

Suomalais-ugrilaisessa kirjailijakongressissa sinänsä oli ertsin kivaa. Sain myös aavistuksen miltä tuntuu olla britti tai jenkki kun iso osa ulkkareista osasi jonkin verran suomea. Se tuntui kiusalliselta, pitäisi kai opetella viroa, maria tai unkaria. Konffan järjestelyt menivät, öh, kohtuullisesti. Tuomo ja Hanna oli aluksi tiputettu esiintyjäluettelosta pois ja minäkin sain tulkkauksen venäjäksi paniikkijärjestelyjen turvin. Kiitokset tästä Suomen delegaatiota kaitsineelle professori Kari Sallamaalle. Ja sitten meitä vietiin ympäri Marinmaata: kansantansseja ja -lauluja, tuhtia ruokaa ja vodkaa. Yllättävintä oli se, että mukana oli muitakin kuin ugreja, esim. pariisilainen Sébastien ja Martin Berliinistä.

Lisäys 24.9.2008. Lisää Marista täällä.