Vuoden viimoisena päivänä suuntaan kohti Roomaa. Miksikö? Ei mitään sen ihmeellisempää syytä kuin että pitäisi keksiä tulevalle kirjalle nimi ja sellaista. Roomassakin sen voi tehdä, kai. Ongelmia: italian taitoni on joskus kesken jätetyn peruskurssin varassa. En osaa sanoa kuin avanti popolo, andiamo ragazzi ja per favore. Ehkä selviän. Jos minusta ei enää kuulu mitään, lähettäkää etsintäpartio.
Matkalukemiseksi tuumin ottaa Rafael Albertin runokokoelman Neljästä totuudesta. Suomentanut Tarja Roinila, kukas muu. Ja sitten varmaan Goethen Italian matkan, pohjoisen ihmisen havaintoja parin sadan vuoden takaa. Joku sanoi, että kaiken minkä tiedämme Italiasta tiedämme Goethen kautta. Ja tietysti otan megeen Asterix gladiaattorina -albumin jossa gallit toikkaroivat Rooman kaduilla.
Taalla ollaan, hotellin aulassa ja ilman skandeja. Rafael Alberti olikin spaniardi toisin kuin pakatessa luulin, enpas sita luekaan vaan ulkoilutan vain ja tuikkaan kotona takaisin hyllyyn.
Allistyttava sattuma. Runoilija Olli Heikkonen ja Niina Naakka olivat sattumalta samassa hotellissa, harmi vain etta jo pois lahdossa kun heihin tormasin portaikossa.