Ma 20 Mar 2006
![]()
Paskin kirja pitkään aikaan -kirjallisuuspalkinto on perustettu.
Kirjaamo on huolestuneena pannut merkille kirjallisuuspalkintojen yksipuolisuuden maassamme. Kilpailut luotaavat kirjallista kenttää epätasaisesti, vain parhaita palkitaan. On tärkeää lukea hyviä kirjoja, tai ainakin ostaa niitä hyllyyn, jotta kaverit pitäisivät sinua fiksuna. Mutta myös paskat kirjat ansaitsevat julkisuutta. Varsinkin toiset kirjailijat tarvitsevat niitä. Kun oma teksti ei solju, tarvitaan motivaation lähteitä, paapomista. Paskoja kirjoja lukemalla kerää nopeasti itsetuntonsa palaset lattialta tai ties mistä. En sentään ole noin huono!
Esikarsinnassa on tähän mennessä noussut esiin kaksi varteenotettavaa teosta. Koska Kirjaamolla on tunnetusti historiallista tajua, kilpailua ei ole rajattu kuluvan vuoden kirjoihin. Raati on päättänyt asettaa ehdolle Maria Guzeninan teoksen Unelmatehdas - Access All Areas (WSOY, 2004) ja Tony Halmeen runokirjan Kovan päivän ilta (Kustannusosakeyhtiö Revontuli, 2003).
Guzeninan kirjassa raatia miellytti erityisesti genrerajojen rikkominen. Päällisin puolin teos on lähinnä yläastelaisen kouluaine, mutta tarkalla lähiluvulla paljastuu muita aspekteja. Unelmatehdas on hieno yhdistelmä narsistisen julkkiksen narsistista itsestäpuhumista ja kunnallisvaaliehdokkaan vaalikirjaa (Sdp.). Halmeen teoksessa raati arvosti erityisesti nasevan aforistiikan ja lyyrisen jämäkkyyden yhdistymistä tarkkanäköiseen parisuhdepohdintaan, esimerkiksi runossa Näin se on:
Nalkuttavaa / naistakin / jaksaa kuunnella // jos se on / kaunis. (Tony Halme, Kovan päivän ilta. 2003, s. 50).
Kirjaamo ottaa mielellään vastaan ehdotuksia perustelujen kera Paskin kirja pitkään aikaan -kilpailuun. Kilpailun voittaja selviää viikon kuluttua, suurin ja piirtein.
20. marraskuuta 2006 kello 14.06
Paskin kirja -kilpailun rinnalla voisi pitää myös Keisarin uudet vaatteet -kilpailun: mikä olisi todelliseen tasoonsa nähden yliarvostetuin kirja?
21. marraskuuta 2006 kello 8.36
Niitä riittää. Tietty osa klassikoista pysyy klassikon asemassan vain siksi ettei kukaan uskalla sanoa mitään, peläten joutuvansa naurunalaiseksi.
Lisää suorapuheisia lapsia kirjalliselle skenelle!
21. marraskuuta 2006 kello 17.06
Viime vuodelta jäi muutama merkkiteos mieleen:
Hannu Mäkelän Jonakin päivänä kirjoitan sinulle runon (Otava 2005) on merkittävä kirja rakkausteeman ylitsevuotavalla fraseerauksellaan. Epäilemättä kirja onkin jo aiemmin julkaistu rakkausrunot.fi -portaalissa ennen Otavan kustannustoimittajien löysää sormea.
Tommy Tabermannin mystinen Valitusvirsiä valkoisille heteroille (Gummerus 2005) täytti genrekirjallisuuden rajat kulttuuripamflettimaisuudellaan, ehkä jopa yhteiskunnallisia sävyjä antaen. ”Eivät siittämättä synny tähdetkään” on ainakin korkealentoista.
22. marraskuuta 2006 kello 8.36
Paskin kirja pitkään aikaan -raati kiittää ja lähtee etsimään ehdotettuja teoksia.
22. marraskuuta 2006 kello 9.16
Melkoisen monta paskaa kirjaa on tullut luettua, mutta jotenkin tätä pitäisi rajata…
Mietin ensimmäiseksi ehdokkaan kategoriaan ”Paskin Finlandia-palkittu” ja se oli helppoa - Kristina Carlsonin Maan ääreen on epäonnistunut dekkari ja uuvuttavan tylsä.
22. marraskuuta 2006 kello 18.13
Tero Liukkosen 1999:runous (Gummerus 1999).
22. marraskuuta 2006 kello 21.29
Jeah. Otetaan nämäkin tuumailuun.
23. marraskuuta 2006 kello 11.24
Lisäksi voisit perustaa ”Vuoden turhimmat kirjat” -palkinnon. Joka vuosihan ilmestyy turhia kirjoja kuten lehtipolemiikista voi tänään lukea.
23. marraskuuta 2006 kello 19.42
Näin. Turhakekirjallisuus, viiviavellanit sun sellaiset esimerkiksi, pistää välillä vihaiseksi, useimmiten vain surulliseksi.
26. marraskuuta 2006 kello 12.07
Sarasvuon Captam Apoteko (WSOY 2002) on myös komeaa proosaa.
28. marraskuuta 2006 kello 8.29
Tämä oli ernomainen muistutus! Sarasvuo on megessä. Oppaaksi otan Mäki-Kulmalan kirjan:
http://www.bookplus.fi/product.php?isbn=9517681046