Kirjaamo

Uupuneena mutta sitäkin onnellisempana Kirjaamon Kaliningradin retkikunta palaa kotiin. Entisen Königsbergin runofestarit olivat mitä runsaimmat, paikallisten starojen lisäksi runoilijoita ympäri Venäjää ja mausteena ulkkarivahvistuksia. Taloudellisesta ja poliittisesta ahdingosta huolimatta Venäjän nuori runoskene on vimmaisen vireä.

Lähtökohtaisesti on aina mukavaa olla ihmisten kanssa jotka eivät osaa englantia. Maailmassa on aivan liikaa englantia (kuten olen jo joskus puhkunut). Joitain viestejä luulen välittäneeni ja vastaanottaneeni könkköisellä saksallani, ranskallani ja ruåtsillani. Heilutin jäseniäni ja ilmehdin. Tulkkaus auttoi pahimissa paikoissa. Mutta jotain ikävää suurvaltamentaliteettia siinä on, että osa venäläisistä ei osaa mitään vierasta kieltä. Jotain samaa kuin monissa jenkeissä ja briteissä.

Neljän päivän haahuilun perusteella jaoin kaupungin arkkitehtuurin kolmeen kerrokseen. Hivenen vanhaa saksalaista Itä-Preussia, paljon kolkkoa neukkuestetiikkaa ja koko ajan lisää uusrikkaiden uhorakentamista, putinistista barbariaa. Isoja autoja, kyykistettettyjä kerjäläisiä, yksimielinen media.

Lisäys 31.8. Lisää Kaliningradista ja Venäjästä kolumnissa, täällä.