Hetkittäin sitä melkein uskoo, että täällä synkeän talven, asevelvollisuutta palvovan kansanmilitarismin sun muun surkeuden täyttämässä maassa olisi jotain hyvääkin. Näitä hetkiä on ollut päättyvällä viikolla isosti. Kiitos sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä juhlivalle Pridelle. Homppelit ovat pop, sanoo kateellinen hetero.

Mutta sitten tulee heti muistutus siitä, että suuri osa suomalaisista on sittenkin surullista porukkaa. Demariedustaja Sinikka Hurskaisen johdolla suomalaiset vesittivät Euroopan neuvoston esityksen uskontojen ja julkisen vallan suhteista. Ehdotus olisi puolustanut maailmankatsomusten ja uskontojen yhdenvertaisuutta, eli vanhahtavasti ilmaistuna vaatinut kirkkojen ja julkisen vallan erottamista toisistaan. Hurskaisen & co.:n mukaan sen sijaan on ihan ok, että joidenkin maailmankatsomus on etuoikeutetussa asemassa, sattumalta heidän omansa.

On se kummaa, että uskikset toistuvasti korostavat suvaitsevaisuutta, lähimmäisenrakkautta, armoa ja ties mitä. Kun kyse on vallasta asia ei olekaan näin. Ei vain mahdu meitsin rekisteriin, että jos ihmisten  yhdenvertaisuutta puolustetaan, niin se jotenkin ei tarkoittaisi myös uskontoja ja uskonnottomuutta. Mitä oudointa retoriikkaa käytetään sen puolustamiseen, että evluteiden ja ortodoksien maailmankatsomus on jotenkin parempi ja etuoikeutettu muihin, uskonnollisiin tai uskonnottomiin nähden. Laicité!