To 7 Jou 2006
Paskin kirja pitkään aikaan -palkintoraati on saanut työnsä päätökseen. Pitkän pohdinnan jälkeen raati päätyi antamaan palkinnon, mikä se sitten onkin, kokonaistaiteellisesta elämäntyöstä omakustannekirjailija, kansanedustaja Ahti Vielmalle.
Raati pitää Vielmaa maamme johtavana avantgardistina, todellisena taiteen etuvartiomiehenä. Vielman elämä ja teokset sulautuvat häkellyttäväksi kollaasiksi, jonka kautta totuus olemisen mielestä, vihdoinkin, paljastuu.
Jo esikoiskokoelmansa (Pieni Poika, 1995) nimessä Vielma näyttää tinkimättömyytensä. Vielmaa eivät suomen kielioppisäännöt koske, hän ei ole poika vaan Poika. Pysähdyttävät runot ovat yhdistelmä kielellistä innovatiivisuutta ja omaperäistä, aforistista viisautta:
Valhe viiltää kuin veitsi / katkoo ystävyyden siteet / kuihduttaa kunnioituksen / tukahduttaa rakkauden. (s. 45)
Vielman, kotiseutunsa kirkkovaltuuston aktiivitoimijan, teosten johtavat teemat ovat Jumalan ylistäminen ja kommunismin vastustaminen, joista varsinkin jälkimmäinen on edelleen mitä polttavin ongelma Suomessa. Vielma, s. 1941, ei todellakaan ole jäänyt menneen maailman kiistoja vatvomaan vaan pitää oikeutetusti esillä kommunistien pilkkaamisen tärkeyttä. Romaanissaan Kolhoosien kuningas (2004) Vielma näyttää tyhjentävästi kommunismin ihmisruumista rappeuttavan luonteen kuvatessaan Kekkosen ja Nikita Hrustsovin yhteissaunomista:
Nikita puhisi nurkassa ja piilotteli pientä sinisenharmaata vehjettään haudutetun vatsan alle, nosteli kankkujaan ja piereskeli salaa huulet lerpalla. (s. 7)
Novellikokoelmassa Rinnastuksia Vielma, metsuripienviljelijän poika, luo omaperäisen fiktiivisen henkilön Mikon, metsuripienviljelijän pojan, joka nousee köyhyydestä korkeuksiin, kurkottaa kokoomuksen kansanedustajaksi saakka. Raati kiittää teosta erityisen vaikuttavasta kohtauksesta, jossa Mikko taivuttelee työttömän rakennusmiehen Jussin kommunistista kokoomuksen äänestäjäksi.
Raati oli valinnassaan yksimielinen. Ahti Vielman kirjallinen työ tulee säilyttämaan arvonsa myös tulevaisuudessa, se on yhtä totuudellista, Jumalan siunauksen saattelemaa ja uskottavaa kuin on Vielman työ kansanedustajana.
7. joulukuuta 2006 kello 10.46
Huu, valinta näyttää osuneen oikeaan, mutta pakko kysyä, että mistä tuollaisen epelin kirjallisen tuotannon oikein kuokit esille? Vaikuttaa siltä, että jumaalinen mies on ilmestynyt kuin iso kivi keskustalaiseen peltoon tämän ruokottomuuksien ajan keskelle.
No, jos oma teksti on tukossa ja itsetunto huono, niin A. Vielman teokset varmasti nostaisivat esteettistä arvontuntoa jälleen monen monta askelmaa ylöspäin.
Hyvä valinta… kenties raati halusi tällä kertaa ”hieman yllättää”, kuten Finskistä aika sanotaan; tässähän voi tehdä samoin kuin kansa Runeberg-ehdokkaiden kohdalla ja kesksutella valinnoista työpaikan kahvipöydässä, vaikka ei olisi sanaakaan lukenut!
7. joulukuuta 2006 kello 11.14
Raati teki työnsä tinkimättömästi, aikaa & vaivaa kului. Huhujen perusteella alkoi tutkimustyö ja lopulta Vielman tuotanto löytyi Kansalliskirjaston varastosta, jonne kustantajien on pakko vapaakapple julkaisuistaan lahjoittaa. Vielmalle nyrpistelevät jopa Kirjatorit, mikä onkin yksi keskeisiä indikaattoreita esikarsinnassa.
9. joulukuuta 2006 kello 23.58
Varmasti hyvä valinta, tosin Mäkelän runokokoelmaa olisin roikuttanut mukana pitempäänkin.
10. joulukuuta 2006 kello 15.46
Kyllä toi Nikitan genitaalialueen kuvailu veti hiljaiseksi. Ei voi muuta sanoa, hyvä valinta.
10. joulukuuta 2006 kello 21.05
Jeps, Vielma on timmeimmillään kuvaillessaan kommunistien ruumiinrakennetta. Kolhoosien kuningas näyttää muuten löytyvän jostain espoolaisesta kirjastosta, eli ainakin pääkaupunkiseutulaiset pääsevät Vielmasta naatiskelemaan; halutessaan.
11. joulukuuta 2006 kello 20.57
melkeimpä tässä pitää lähteä uurnille. tai tuhkautua. tai kirjastoon. kiitän raatia tutkinnasta, joka ei vaikuta hutkinnalta.
13. joulukuuta 2006 kello 10.20
Raati kiittää kehuista ja on työstä väsynyt mutta onnellinen. Huhujen mukaan Timo TA Mikkonen on perustamassa omaa kustantamoa, joten palkinnolle on tilausta myös tulevaisuudessa.
31. tammikuuta 2007 kello 4.35
No joo, asianomaisen kirjalliset ja poliittiset ansiot sietävätkin tietysti saada vähän kyytiä, mutta peräpohjalaisen sisun puutteesta naapurin poikaa ei kuitenkaa pidä minusta syyttää, saati pilkata. Tässä kritiikissähän on tietysti aimo annos sukupolvien kuilua; mitäpä te rakkaat 70 - 80 -lukulaiset tietäisitte ponnistelemisesta ’köyhyydestä korkeuksiin’.
2. helmikuuta 2007 kello 8.38
Tjaah. On kyllä viljalti esimerkkejä ihmisistä, jotka ovat nousseet köyhyydestä korkeuksiin, mutta eivät silti omakustanna alkeellisia tekstejään tai päädy ajamaan etuoikeutettujen öykkärien etuja kokoomuksen riveihin.