Uupuneena ryömii Kirjaamon väki takaisin kotiluolaan. Takana PEN-konffa Itävallassa ja heti päälle Helsingin kirjamessut. Mutta Über allen Gipfeln is Ruh, kuten muuan juristirunoilija J. W. Goethe laukoi; rauha on sees. (PS. Olen nyt kuullut neljännen kerran olevani Kruununhaan Goethe, vitsi on vanhentunut, jookos.)
Tämän vuoden kirjallisuuden Nobel meni Herta Müllerille, mutta Kirjaamossa on vasta saatu loppuun viime vuoden nobelistin J. M. G. Le Clézion Autiomaa. Isoa kirjallisuutta, jonka viisauden tajuaa suurin ja piirtein sivun 250 kohdalla. Vaikka poststrukturalistit kuinka vänkäisivät, että kieli erottaa eikä yhdistä sun muuta toiseuden tuulen hehkutusta, Kirjaamossa ollaan toista mieltä. Autiomaa on esimerkki kirjallisuudesta, joka tekee toisesta tutun. Pohjois-Afrikan paimentolaiset ja heidän kaupungistuneet jälkeläisensä tulevat iholle ja siitä läpi. Kiitos J. M. G., olen nyt viisaampi, luulen jotain ymmärtäväni.
Autiomaa päätyi Kirjaamon kouriin Hakaniementorin laidalta antikvariaatista viime maaliskuussa. Hinta tavalliset 3 euroa. Tiskillä tosin myyjän yrmystä päättelin, että mies oli epähuomiossa unohtanut laittaa hintaan ykkösen eteen Nobel-uutisen jälkeen. Palkinnon myötä toki pojat & tytöt Uudenmaankadulla pullauttivat uudet painokset.
Lopuksi pari Jukka-huomiota. 1) Jukka Mallinen kirjoittaa viisaita, täällä. 2) Jukka Petäjän arvio ntamon runokirjoista on kirvoittanut mielenkiintoisen keskustelun.
Kiitos esiintymisestä kirjamessuilla. Oli ilo kuunnella.
Clézio on hitaasti luettavaa kirjallisuutta, ei sovi pikaihmisille.