Vuodet & Kejos-Pekka

kirjatori.gif

Eläköön Kirjatori! Kirjastotkin poistavat nykyään ikääntyneet kirjat nopsaan pihan perälle. Antikvariaattien lisäksi kustantajien poistokirjoja myyvät halpiskaupat ovat kirjan ystävien onneloita.

Tartui äsken syntymäpäiväni herkistämänä viimeisimpään kahden euron kirjatorisaaliiseeni, Pekka Kejosen vuoden 2001 päiväkirjaan Muotokuvia mustissa (WSOY 2002).

Joskus suhtauduin tähän kirjallisuuden lajiin nyreillen. Olen viisastunut, tai ainakin muuttanut mieltäni. Kuuttakymppiä käyvän kirjailija Kejosen päivänhuomioita lukee mieluusti. Mietteitä sieltä ja täältä, julkkiksista, kejosarjesta ja taidemaailmasta. Hivenen on liikaa kirjailijoiden perustavan motivaation oirehdintaa, kollegoihin kohdistuvaa kateutta. Kuka sai mitäkin palkintoja tai julkisuutta kaverivetoisesti. Kejonen on oikeassa, mutta ihminen vaan on sellainen. Ja tietysti haukutaan HS, iltapäivälehdet ja Aamulehti.

Sekaan tuiskitut runot pelastavat paljon. Lopulta kirjallisyhteiskunnallisten terävyyksien lävitse tunkee myönteistä: Kejosen perusinhimillisyys. Oleellinen piirtyy esiin. Tähän tähdätään, jos synttäreitä riittää.

5 Responses to “Vuodet & Kejos-Pekka”


Leave a Reply