Kirjaamo

Huh! Siinä se nyt on. Esikoisrunokokoelmani Vuosikirja ilmestyi. En vielä uskalla lukea sitä, panovihreitä on ties kuinka paljon. Tai ei ehkä sittenkään, kustannustoimittajani on (tai oikeastaan ovat, kerron joskus) mitä ammattitaitoisimpia ja poistivat paitsi kehnoimmat runot myös virheet sun muut sekoilut.

Hei hei Vuosikirja. Et ole enää minun vaan lukijoiden omistuksessa, heidän (teidän?) luettavana, tulkittavana, inhottavana, rakastamana, kyllästyttävänä, hyllytettävänä.