Ystävänpäivästä

 

Joku voisi sanoa, että rakkaiden, ystävien, kaverien, tuttavien, liittolaisten, kerran kohdattujen, erimielisten, vastustajien ja vihamiesten kanssa ajan viettäminen kehittää sinua. Kuin ruumiin harjoittaminen, atonaalisen musiikin kuunteleminen ja läpitunkemattoman filosofian lukeminen, koska toisenlaista kohti kurkottaessa kasvaa yhtä aikaa pituutta ja syvyyttä, voisi joku sanoa. Joku toinen voisi sanoa, että ei todellakaan kehitä. Hukkaat vain elämäsi hetket, ne tavoittamattomat ja pienet tuokiot, joita kohti hapuat turhaan, koska ne ovat jo matkalla pois, menneeksi, johonkin sellaiseen paikkaan, josta kukaan ei tiedä onko sitä edes olemassa, siis menneisyyttä, ja jos on, niin miten se muka on, koska ainakaan se ei ole olemassa niin kuin pöydät ja nyt-hetkessä törähtävät pierut ovat olemassa, eivätkä ne hetket ole tulossa mistään, siitä ainakin voi olla varma, vai voiko. Joku voisi siihen sanoa, että ajan miettiminen on turhinta mitä on, ja se joku voisi lisätä, että parempi olisi keskittyä niihin rakkaisiin.

1 Response to “Ystävänpäivästä”


  • Mietityttää, mitä hyvältä ystävältä vaaditaan, voiko olla hyvä ystävä kenen kanssa tahansa. Kirjailija, runoilija, lakimies hymyilee ystävällisesti, näyttää lempeältä ja lämpimältä ihmiseltä kuvassa tuossa näkömatkan päässä. Mikä estää meitä olemasta ystäviä. Emme tunne toisiamme. Sekö ensimmäinen este. Kuinka hyvin pitää tuntea, ennen kuin voi olla ystävä, mietin.

    Tunnen kirjailijoita, joita pidän ystävinä, vaikka he olisivat jo kuolleet. Lukemalla heidän kirjojaan tunnen heidät läheisiksi. He ilahduttavat, lohduttavat, antavat viisaita neuvoja, pitävät seuraa, ovat aina paikalla, kun tarvitsen heitä. Mitä muuta ystävältä voi vaatia?

Leave a Reply